Aleksanteri ja Homeros

Homeros

Monet tutkijat ovat painottaneet, että vaikka Aleksanteri oli osoittanut kykynsä vankkaan rationaaliseen ajatteluun, hän kuitenkin uskoi vahvasti muinaisiin myytteihin – jopa niin vahvasti, että hän eli täysin Homeroksen henkiin herättämässä jumalien ja sankarien maailmassa. Iliaksen ja Odysseian lukeminen oli luonnollisesti tärkeä osa jokaisen nuoren kreikkalaisylimyksen kasvatusta, ja Makedonian armeijassakin oli monia, jotka osasivat ulkoa pitkiä kappaleita Homeroksen teoksista. Aleksanterille Ilias merkitsi kuitenkin vielä paljon enemmän: se ruokki syvällisesti hänen mielikuvitustaan ja uskomuksiaan sekä saneli tarkan käyttäytymismallin. Aleksanteri säilytti kalleimpana aarteenaan Homeroksen runoelman erityislaitosta, jonka Aristoteles oli varustanut kommenteillaan. Se oli niin arvokas, että sitä säilytettiin komeimmassa viholliselta saaliiksi saadussa arkussa.

Aleksanterin esikuvana ja mittatikkuna oli aina nuori ja intohimoinen sankari Akhilleus, jota Aleksanteri myös piti esi-isänään täysin luotettavan sukupuun nojalla. Lopulta legendojen soturia ja suurta valloittajaa yhdisti myös sama kohtalo : kunniakas, mutta lyhyeksi jäänyt elämä.

Homeroksen apoteoosi (jumalaksi korottaminen). Jean-Auguste-Dominique Ingres maalasi teoksen vuosina 1826-1827. Maalaus on Louvressa, Pariisissa.