Marssilla Dareiosta vastaan vuonna 33

Dareios III. Mosaiikki.

Kun Memnon oli kuollut Persian armeija joutui suoraan Dareios III:n komentoon. Dareioksen oli osoitettava hallitsijan pätevyytensä hyökkäämällä maahantunkeutujaa vastaan. Tätä tehtävää varten suurkuningas oli koonnut Babyloniassa valtavan sotajoukon, joka koostui suurimmaksi osaksi persialaisista ja itäisten satraappikuntien joukoista. Joukkojen ydin oli kuolemattomien vartiosto. Se sai nimensä siitä, että sotilaiden määrä ei koskaan laskenut alle kymmenentuhannen. Joukkoihin kuuluivat lisäksi kuninkaan sukulaiset eli ryhmä korkea-arvoisia virkamiehiä, jotka olivat enemmän tai vähemmän sukua hallitsijalle, sekä keihäänkantajat, jotka avasivat tietä hallitsijan edessä. Suurkuningas itse kulki loistavissa kullalla ja jalokivillä koristelluissa vaunuissa kruunu päässään ja pukeutuneena valkoiseen tunikaan. Jousimiesten ja pelottavan, rautahaarniskaisen katafraktiratsuväen lisäksi Dareios oli halunnut liittää joukkoihinsa myös raskaan jalkaväen, joka pystyisi asettumaan kokenutta makedonialaista falangia vastaan. Tästä syystä hän oli ottanut palvelukseensa 30 000 uutta kreikkalaista palkkasoturia ja muodostanut kardakes-jalkaväen yksikköjä, jotka oli varustettu vihollisen tapaan. Suurkuninkaan armeija oli kaksi tai kolme kertaa suurempi kuin Aleksanterin, vaikka sen liikkuvuuden tekivät hankalaksi hitaat huoltokaravaanit ja kuninkaan suuri seurue. Persialaisen tavan mukaan Dareios III oli liikkeella satojen muulien ja kamelien kanssa, jotka kuljettivat hänen perhettään ja haaremiaan, johon kuului noin kolmesataa jalkavaimoa. Tämän lisäksi kuningasta seurasi satoja eunukkeja ja palvelijoita mukanaan ylelliset teltat ja runsas pöytäastiasto.

Aleksanteri Suuri ja hänen lääkärinsä, Benjamin Westin maalaus vuodelta 1771.

Aleksanteri idän ja lännen välissä

Dareios III:n kuolema oli käännekohta Aleksanterin elämässä ja politiikassa. Aiemmin Makedonian kuningas oli esiintynyt aina kreikkalaisuuden puolestapuhujana ja persialaisten kreikkalaisille aiheuttamien vahinkojen kostajana. Vihollisen ruumiin äärellä Aleksanterin käytös kuitenkin muuttui jyrkästi.

Valtakunta jota hän oli halunnut rankaista oli nyt hänen, mutta pitääkseen sen hallussaan hänen täytyi sopeutua sen perustana oleviin vanhoihin traditioihin. Ensimmäiset muutokset tulivat pian näkyviin. Aleksanteri, joka itämäiseen tapaan oli jo ottanut lähipiiriinsä eunukki Bagoaan, ryhtyi ottamaan vastaan uusia iranilaisia alamaisiaan pukeutuneena persialaiseen tapaan: hän käytti punavalkoraidallista tunikaa, purppuravyötä ja piti päässään suurkuninkaalta ottamaansa diadeemia. Aleksanterin seuralaiset ja muut armeijan korkea-arvoiset upseerit saivat kehotuksen pukeutua purppurakoristeisiin viittoihin ja laittaa hevosensa selkään hienostuneet persialaiset loimet. Joidenkin tietojen mukaan he saivat vastuulleen myös Dareioksen 365 jalkavaimoa, (yksi jokaiselle babylonialaisen vuoden päivälle), ja samalla monimutkaiset aasialaiset seremoniat alkoivat vaikuttaa yhä enemmän hovin elämässä.

Veteraanit ottivat vastaan kaikki nämä uudistukset ensin hämmästyneinä ja sitten huonosti peitellyllä vihamielisyydellä. Yksinkertaiset makedonialaiset eivät voineet käsittää näiden eleiden poliittista välttämättömyyttä ja tuomitsivat ne heti vain Aleksanterin kopeuden ja rappeutuneisuuden seurauksiksi.