Maalaus

Julius Caesar Aleksanteri Suuren haudalla. Gustave Courtoisin (1852-1923) maalaus vuodelta 1878. Musée de Vesoul, Pariisi.

Aleksanterin kuoleman jälkeen kiista sotapäällikköjen kesken syttyi niin nopeasti, että Aleksanterin ruumis unohtui kuudeksi päiväksi Babylonian kuumaan säähän. Kun vainajaa lopulta alettiin käsitellä, ruumiin huomattiin olevan ihmeellisen hyvin säilynyt, ja niin egyptiläiset ja kaldealaiset balsamoijat, voitettuaan pelkonsa koskea jumalaan, onnistuivat käsittelemään Aleksanterin ruumiin ja peittämään sen hajusteilla. Eläessään Aleksanteri oli ilmaissut toiveensa tulla haudatuksi Siwan keitaalle Ammonin pyhäkköön. Poliittisista syistä sotapäälliköt päättivät kuitenkin siirtää kuolinpaarit Makedoniaan komeilla hautajaisvaunuilla, joita veti kuusikymmentäneljä muulia. Mutta Ptolemaios pysäytti kuljetuksen lahjottuaan siitä vastanneet upseerit ja käänsi sen kohti Egyptin Alexandriaa, uuden valtakuntansa pääkaupunkia. Siellä hän laski entisen päällikönsä monumentaaliseen hautaan sukuaan varten varatussa katakombissa, jossa saattoi katsella läpikuultavassa alabasterisarkofagissa lepäävää valloittajan säilynyttä ruumista. Lukuisten sotien aikana, jotka ravistelivat Egyptiä ja Välimeren piiriä, hauta jäi kuitenkin raunioiden alle ja unohtui lopullisesti.

Aleksanterin saapuminen Babyloniaan. Charles Le Brunin maalaus.

Babylon oli yksi maailman kuuluisimmista metropoleista ja niin vanha, että sen sanottiin olleen olemassa ikuisesti. Babylon sijaitsi Eufratin rannalla, noin 80 kilometrin päässä nykyisestä Bagdadista, hedelmällisellä tasangolla , jonka halki kulki suuri kastelukanavien verkosto. Perimätiedon mukaan sen oli perustanut Akkadin kuningas Sargon, mutta hän oli luultavasti vain laajentanut asutusta, joka oli ollut olemassa jo sumerilaiskaudella yli 4500 vuotta sitten.

Monituhatvuotisen historiansa aikana Babylon oli tuottanut monia kuuluisia kuninkaita kuten Hammurabin ja Nebukadnesarin, ja se oli ollut mahtavien valtakuntien pääkaupunkina ainakin vuoteen 539 saakka, jolloin Kyyros valloitti sen ja liitti Persian imperiumiin Mesopotamian satraappikunnan keskuksena. Vaikka Kserkseen ajalla persialaiset olivat laiminlyöneet temppeleitä ja kulttien toimittamista. Aleksanterin saapuessa Babyloniaan kaupunki oli yhä yksi itämaiden loistavimmista jalokivistä mahtavine muistomerkkeineen ja jättiläismäisine muureineen, joiden majesteettiset portit ja riippuvat puutarhat hivelivät katsojan silmää. Kosmopoliittisen Babylonin kaduilla sekoittuivat toisiinsa arabialaiset, armenialaiset, persialaiset, juutalaiset ja intialaiset. Tigriksen rannalla sijaitsevien hienostuneempien kaupunginosien vauraissa asunnoissa vietettiin sadunomaisia juhlia illaliskutsujen, tanssiesitysten ja näytäntöjen merkeissä.

Babylon oli varsinainen paratiisi, jossa valloittajat kaupungin aarrekammioista kootun runsaan palkkion turvin saattoivat unohtaa kolme vuotta jatkuneen puutteen ja kärsimyksen.