Odysseia

Pompeiuksen pylväs on peräisin keisari Diocletianuksen ajalta. Pylväs sijaitsee Serapeionin kukkulalla Alexandriassa.

Egyptin Alexandrian perustamiseen liittyy monia legendoja aivan kuten muihinkin antiikin kuuluisiin kaupunkeihin. Plutarkhos kertoo, että kaupungin paikkaa valitessaan Aleksanteria innoittivat Odysseian säkeet, jotka Aleksanteri kuuli unessa itsensä Homeroksen lausumina: “Vaan muuan saari on kuohuisassa meressä / Egyptin edustalla, sitä Farokseksi kutsutaan” (Od. 4,355-356). Aleksanteri rakkaan runoilijansa innoittamana määräsi välittömästi arkkitehtinsä hahmottelemaan uuden kaupungin ääriviivat, jotka saivat Makedonialaisen viitan muodon. Koska saatavilla ei ollut valkoista hiekkaa, muurien linja merkittiin maastoon ohrajauhoilla. Linnut olivat tästä mielissään ja lensivät paikalle niin suurin parvin, että muutamassa tunnissa merkit olivat kadonneet. Suurin osa paikallaolijoista tulkitsi tämän huonoksi enteeksi, mutta ennustaja Aristandros, joka tapansa mukaan oli valmis tulkitsemaan ennusmerkkejä Aleksanterille sopivalla tavalla, selitti tapahtuneen merkitsevän sitä, että kaupungista tulisi niin kukoistava, että se ruokkisi kaikkialta saapuvia kansoja. Itse asiassa Aristandroksen ennustus osoittautui todeksi: Aleksandriasta tuli kauppapaikka, jonne koottiin Egyptin runsaat maataloustuotteet koko Välemeren alueelle lähetettäväksi.

Antiikin Aleksandriaa esittävä kartta.

Homeros

Monet tutkijat ovat painottaneet, että vaikka Aleksanteri oli osoittanut kykynsä vankkaan rationaaliseen ajatteluun, hän kuitenkin uskoi vahvasti muinaisiin myytteihin – jopa niin vahvasti, että hän eli täysin Homeroksen henkiin herättämässä jumalien ja sankarien maailmassa. Iliaksen ja Odysseian lukeminen oli luonnollisesti tärkeä osa jokaisen nuoren kreikkalaisylimyksen kasvatusta, ja Makedonian armeijassakin oli monia, jotka osasivat ulkoa pitkiä kappaleita Homeroksen teoksista. Aleksanterille Ilias merkitsi kuitenkin vielä paljon enemmän: se ruokki syvällisesti hänen mielikuvitustaan ja uskomuksiaan sekä saneli tarkan käyttäytymismallin. Aleksanteri säilytti kalleimpana aarteenaan Homeroksen runoelman erityislaitosta, jonka Aristoteles oli varustanut kommenteillaan. Se oli niin arvokas, että sitä säilytettiin komeimmassa viholliselta saaliiksi saadussa arkussa.

Aleksanterin esikuvana ja mittatikkuna oli aina nuori ja intohimoinen sankari Akhilleus, jota Aleksanteri myös piti esi-isänään täysin luotettavan sukupuun nojalla. Lopulta legendojen soturia ja suurta valloittajaa yhdisti myös sama kohtalo : kunniakas, mutta lyhyeksi jäänyt elämä.