Parmenion (n. 400-330 eaa.) taisteli Makedonian armeijassa sekä Filippos II:n että Aleksanteri Suuren aikana. Syntyjään jalosukuinen kenraali oli Filippoksen uskottu, joka löi illyrialaiset perusteellisesti vuonna 356 eaa. Vuonnna 346 eaa. Parmenion lähetettiin Ateenaan neuvottelemaan rauhasta, joka tehtiin Filokrateen johdolla. Attaloksen ja Amyntaksen rinnalla Parmenion johti Vähään-Aasiaan lähteneitä etujoukkoja.
Parmenion palasi pian Filippoksen murhan jälkeen Makedoniaan ja liittoutui nopeasti Aleksanterin kanssa auttaen häntä turvaamaan valtaistuimensa myöntymällä Attaloksen murhaan. Tästä palveluksesta Parmenion ja hänen sukunsa hyötyivät suuresti. Hän oli Aleksanterin oikea käsi kaikissa tämän suurimmissa taisteluissa, joissa hän komensi makedonialaisten vasenta sivustaa. Hänen poikansa Filotas ja Nikandor nousivat myös huomattaviin asemiin.
Parmenion säilytti asemansa Aleksanterin varakomentajana vuoteen 330 eaa, jolloin häntä syytettiin Persian kullan kätkemisestä Ekbatanaan. Samana vuonna Parmenion tuomittiin kuolemaan sen jälkeen kun hänet oli yhdistetty Filotaksen väitettyyn salaliittoon Aleksanteria vastaan. Todisteita Parmenionin sekaantumisesta salaliittoon ei näytä olevan, mutta koska hän saattoi muodostaa uhan Aleksanterin pyrkimyksille, salaliitto tarjosi oivan keinon Parmenionin raivaamiselle.
You must be logged in to post a comment.