Marssilla Dareiosta vastaan vuonna 33

Dareios III. Mosaiikki.

Kun Memnon oli kuollut Persian armeija joutui suoraan Dareios III:n komentoon. Dareioksen oli osoitettava hallitsijan pätevyytensä hyökkäämällä maahantunkeutujaa vastaan. Tätä tehtävää varten suurkuningas oli koonnut Babyloniassa valtavan sotajoukon, joka koostui suurimmaksi osaksi persialaisista ja itäisten satraappikuntien joukoista. Joukkojen ydin oli kuolemattomien vartiosto. Se sai nimensä siitä, että sotilaiden määrä ei koskaan laskenut alle kymmenentuhannen. Joukkoihin kuuluivat lisäksi kuninkaan sukulaiset eli ryhmä korkea-arvoisia virkamiehiä, jotka olivat enemmän tai vähemmän sukua hallitsijalle, sekä keihäänkantajat, jotka avasivat tietä hallitsijan edessä. Suurkuningas itse kulki loistavissa kullalla ja jalokivillä koristelluissa vaunuissa kruunu päässään ja pukeutuneena valkoiseen tunikaan. Jousimiesten ja pelottavan, rautahaarniskaisen katafraktiratsuväen lisäksi Dareios oli halunnut liittää joukkoihinsa myös raskaan jalkaväen, joka pystyisi asettumaan kokenutta makedonialaista falangia vastaan. Tästä syystä hän oli ottanut palvelukseensa 30 000 uutta kreikkalaista palkkasoturia ja muodostanut kardakes-jalkaväen yksikköjä, jotka oli varustettu vihollisen tapaan. Suurkuninkaan armeija oli kaksi tai kolme kertaa suurempi kuin Aleksanterin, vaikka sen liikkuvuuden tekivät hankalaksi hitaat huoltokaravaanit ja kuninkaan suuri seurue. Persialaisen tavan mukaan Dareios III oli liikkeella satojen muulien ja kamelien kanssa, jotka kuljettivat hänen perhettään ja haaremiaan, johon kuului noin kolmesataa jalkavaimoa. Tämän lisäksi kuningasta seurasi satoja eunukkeja ja palvelijoita mukanaan ylelliset teltat ja runsas pöytäastiasto.

Aleksanteri Suuri ja hänen lääkärinsä, Benjamin Westin maalaus vuodelta 1771.

Parmenion

John Kavanagh Parmenion roolissa Oliver Stonen ohjaamassa elokuvassa Aleksanteri

Parmenion (n. 400-330 eaa.) taisteli Makedonian armeijassa sekä Filippos II:n että Aleksanteri Suuren aikana. Syntyjään jalosukuinen kenraali oli Filippoksen uskottu, joka löi illyrialaiset perusteellisesti vuonna 356 eaa. Vuonnna 346 eaa. Parmenion lähetettiin Ateenaan neuvottelemaan rauhasta, joka tehtiin Filokrateen johdolla. Attaloksen ja Amyntaksen rinnalla Parmenion johti Vähään-Aasiaan lähteneitä etujoukkoja.

Parmenion palasi pian Filippoksen murhan jälkeen Makedoniaan ja liittoutui nopeasti Aleksanterin kanssa auttaen häntä turvaamaan valtaistuimensa myöntymällä Attaloksen murhaan. Tästä palveluksesta Parmenion ja hänen sukunsa hyötyivät suuresti. Hän oli Aleksanterin oikea käsi kaikissa tämän suurimmissa taisteluissa, joissa hän komensi makedonialaisten vasenta sivustaa. Hänen poikansa Filotas ja Nikandor nousivat myös huomattaviin asemiin.

Parmenion säilytti asemansa Aleksanterin varakomentajana vuoteen 330 eaa, jolloin häntä syytettiin Persian kullan kätkemisestä Ekbatanaan. Samana vuonna Parmenion tuomittiin kuolemaan sen jälkeen kun hänet oli yhdistetty Filotaksen väitettyyn salaliittoon Aleksanteria vastaan. Todisteita Parmenionin sekaantumisesta salaliittoon ei näytä olevan, mutta koska hän saattoi muodostaa uhan Aleksanterin pyrkimyksille, salaliitto tarjosi oivan keinon Parmenionin raivaamiselle.